17. Luukku - Kuinka Nekku päätyi minulle?

Nekun saanti minulle ei tapahtunut kovin simppelisti, vaan siinä tuli pieniä mutkia matkaan. Olin haaveillut jo useamman vuoden Chihuahuasta, ja viime kesänä töissä ollessa päätin, että nyt ostan sen. Kesätöistä jäi sen verran rahaa sivuun, että rahatkin olivat kasassa.

Lopullinen päätös koiran otosta tapahtui itse asiassa kahden päivän sisällä. Ensin kerroin Joonakselle asiasta, ja Joonas oli todella vastahakoinen. Seuraavana päivänä olimme Joonaksen kanssa äitini luona, ja kerroin äidilleni päätöksestä. Äitinikin oli todella vastahakoinen, mutta kun kerroin hänelle rodusta muutama faktoja, ja näytin muutamia kuvia alkoin äitini hieman leppyä. Selasin Apulan palstaa, ja huomasin Jyväskylässä edullisen chihun, ja edullisuus johtui paperittomuudesta ja siitä, että pentu oli jo viiden kuukauden ikäinen. Luin ilmoituksen ääneen, ja äitini sanoi jota kuinkin näin: ''Sinun olis jo pitäny soittaa tuosta koirasta, se on niin edullinenkin, että on varmasti jo mennyt''. Tämä oli siis äitini tapa sanoa, että ota vain se koira. Menin heti ulos, ja soitin kyseisestä ilmoituksesta, ja olin ensimmäinen soittaja. Sovimme, että nainen tuo koiran minulle kahden päivän kuluttua Jämsään. Puhelun aikana selvisi myös, että naista ei niinkään kiinnostanut raha, vain se, että koiralle löytyisi hyvä koti. Naisella oli ennestään yksi poika chihu, ja se ei hyväksynyt toista koiraa, ja sen takia tytöstä oli pakko luopua.

Maanantaina pääsin töistä kolmelta, ja sen jälkeen siivoilin paikkoja, ja olin panikoinut koko päivän, ja soittanut vaikka kenelle. Tässä vaiheessa aloin hieman miettiä pennun paperittomuutta ja muita seikkoja (eläinlääkärin tarkastuksia yms). Kämpillä odotin ja odotin, ja koiran piti saapua viideltä. Puoli viideltä puhelimeeni tuli viesti ''valitettavasti emme pysty pennusta luopumaan''. Tässä vaiheessa teki kovasti mieli vastata v*ttuilevaan sävyyn takaisin, mutta hillitsin itseni, ja vastasin ''ymmärrän''.

Samana iltana, ja seuraavina päivinä soitin todella monesta eri chihusta ympäri Suomea, ja tarkoituksena oli mennä katsomaan muutamaa pentua. Olin kuitenkin todella harmissani, sillä olin jo asennoitunut siihen, että olisin saanut koiran josta soitin ensimmäisenä, ja katsoin joka päivä sen kuvaa puhelimestani. Keskiviikko iltana meinasin poistaa kyseisen naisen numeron puhelimestani, mutta jokin sanoi, että älä poista.

Torstaina kesken työpäivän puhelimeni soi, ja näytössä luki ''Chihu Jyväskylä''. Sydän pamppaili tuhatta ja sataa, ja puhelimen toisessa päässä oli naisen aviomies. Mies kertoi, että vaikka päätös on vaikea, heidän on pakko antaa tyttö pois, ja puheluita oli tullut yli 20, mutta koska minä olin ensimmäinen, ja vaikutin sopivalta ihmiseltä, päättivät he ensimmäisenä kysyä minulta josko koiran haluaisin. Sovimme puhelimessa, että tulen seuraavana päivänä töiden jälkeen Jyväskylään, ja veljeni tulee hakemaan meidät sieltä tytön kanssa!

Seuraavana päivänä teimme paperin, jossa minusta tuli koiran omistaja, ja otin Nekun syliini ja matkustimme kotiin! En muista milloin olisin ollut yhtä iloinen, kun sinä päivänä.

Nekku omaksui minut myös todella nopeasti, ja kotona uikutti heti jos minä poistuin paikalta. Tosin tottui nopeasti Joonakseen, ja yksinoloon. Joonaksen vastahakoisuus katosi miltei heti, kun hän näki pennun.

Toisinaan harmittelen Nekun paperittomuutta, sekä sitä, kun en saanut sitä ihan pentuna, mutta Nekusta on tullut perheenjäsen, ja todella tärkeä koira, enkä antaisi sitä mistään hinnasta pois! <3

p.s. Muistakaa kilpailu luukussa 15!